Taas kerran katsoin odotukseen ja synnytykseen sekä vanhemmaksi tuloon liittyvää sarjaa Erilaiset äidit. Itkuhan se pääsi, kun äiti oli synnytyssalissa pungertamassa lasta ulos. En tiedä miksi se, että näen naisen synnyttävän, aiheuttaa minussa niin voimakkaan reaktion. Se tunne on vähän pelonsekaista jopa. JA ymmärrettäväähän tällainen reaktio on, tästä kun en voi rehellisyyden nimissä tietäväni yhtään mitään, vaikka neuvolasta ja ystäviltä olen tietoa saanut, kuinka asiat menee (normaalisti) :D
Se ehkä pelottaa eniten synnytyksessä, että olen muiden armoilla ja hyvin hyvin haavoittuvainen. Koen itseni vahvana ihmisenä, mutta uskoisin, että siinä tilanteessa kipujen keskellä olen todella haavoittuvainen ja pitää luottaa toisiin ihmisiin, että he osaavat sen mitä tekevät. Onneksi saan synnyttää yliopistollisessa sairaalassa, jossa on taitavaa ja ammattitaitoista väkeä. Ja kyllä, tiedän, että kyseessä on mitä luonnollisin tapahtuma ja, että muutkin äidit ovat siitä selvinneet ja sen tehneet.... jostain syystä se ei silti helpota minua yhtään... hui.
No, onneksi tämä asia ei ole jatkuvasti mielessä. Eilen vain tuli sellainen olo, josta keskustelimme mieheni kanssa, kun olkin tokaissut, että hemmetti miten mä uskallan tehdä tämän!! :D No, nyt on turha peruutella.. Onneksi tässä on vielä, toivottavasti 2,5kk laskettuun aikaan, joten varmasti opin suhtautumaan synnytysasiaankin hyvin :) Mieheni sanoi ihanasti, että muista, että hänkin on mukana ja lähellä ja kokemassa samaa asiaa, vaikkakin eri näkökulmasta. <3 ihanaa, kun on mies, joka on tukena ja turvana <3
Tätä mieltä Sipu oli hölmöstä reaktiostani ja säikähdyksestäni :D
 |
| "Lopeta jo toi töhöttäminen, me ei saada eläiminä ees mitään kivunlievitystä" :P |
