Näytetään tekstit, joissa on tunniste Synnytysjännitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Synnytysjännitys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. toukokuuta 2014

3 päivää laskettuun aikaan

APUA!! Tänään kävin neuvolassa ja siellä todettiin, että neitimme on laskeutunut jo hyvin! ☺ viimeksi sf- mitta oli 35cm ja nyt  33cm!  Ihanaa!! 💖 pikkuneitimme on tuloillaan minä hetkenä hyvänsä!

Jännittää, innostuttaa, ahdistaa ja pelottaa, mutta samalla tiedän, että ihan varmasti kaikki sujuu hyvin! ☺ laadin itselleni sairaalaan mukaan pienen synnytystoivelistan,  sillä en usko, että synnytyksen käynnistyttyä muistan edes kaikkia asioita, joita ehkä on toiveissa!

Haluaisin kokeilla synnytystä jakkaralla, mikäli voimia on ponnistusvaiheessa vielä jäljellä! ☺ vaikeaa, kun ei yhtään tiedä miltä se tuntuu ja miten hommat etenee... Mieheni odottaa innolla tulevaa! 💖 en voisi kuvitellakaan, että selviäisin ilman häntä!

Tänään siis taas lenkille koiria uittamaan ja illalla saunaan! ☺ ja sitten vaan odotellaan!!! Huh!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Rv 39 ja muita mammalomakuulumisia

Odottavan aika on pitkä! Sitä se toden totta on! :) äitiyslomaan on mahtunut paljon ystävien tapaamista, lähinnä mammakavereiden, sillä näin synnytyksen lähestyessä on kiva kuulla niitä hyvin onnistuneita synnytyskertomuksia, eikä mitään kauhutarinoita! :) oli ihanaa myös äitienpäivänä saada aamiainen sänkyyn! 💖 kiitos ihanan mieheni! Äitienpäivänä kävimme myös piiitkän metsälenkin koirien kanssa! Jaksan aivan samalla tavalla edelleen kuin alkuraskaudessakin! Ihanaa sinänsä! 😊

Eilen kävin pääsykokeissa ylempään amk-tutkintoon! ☺ ne sujuivat todella hyvin, saapa nähdä kuinka käy! 13.6. saan tietää olenko tullut hyväksytyksi! Pidetään siis peukkuja! Viikonloppuna helteellä oli aivan ihanaa ottaa aurinkoa puutarhassa ja viettää aikaa tätini ja vauvamme tulevan vaarin kanssa! ☺ Vanhempani asuvat pian n.1000km päässä melkein,  joten oli ihanaa viettää aikaa ja nähdä pitkästä aikaa!

Tänään pestiin mattoja aikamoinen kasa mieheni kanssa.. Hän odottaa kuin kuuta nousevaa, että vauvamme syntyisi! 💖 mitään supistuksia ei kuitenkaan aiheudu yhtään mistään, joten pikkuneitimme (tämä varmistui viime viikon kokoarvio ultrassa 💕💕) ei ole ilmeisestikään vielä tulossa! 😂 kokoarviossa vauvamme painoksi arvioitiin 3356g 😊 tämä tieto helpotti oloani synnytyksen suhteen, ei ole siis tulossa mikään jättivauva, vaan siro pieni neitokainen! Ja lasketun ajan kokoarvio oli sekin alle neljä kiloa!💟

Vielä on viisi päivää laskettuun aikaan! Sairaalakassi on molemmille, minulle ja vauvalle valmiina ja koirienhoitajat hommattu! Nyt vain odotellaan turvonneiden jalkojen ja iilimatokoirien ja innokkaan, rakkaan tulevan isän kanssa synnytyksen alkamista! 💕

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mummolaviikonloppu

Viime viikonloppu vierähti mummolassa!

Oli ihanaa lähteä työviikon jälkeen ajelemaan autolla kohti mummolaa! :) Tällä kertaa koirista mukaan pääsivät Jehu ja Sipu :) Ajomatka sujui hyvin ja olimme puoli yhdeksän aikaan perillä. Oli taas niin ihanaa tavata rakkaita ja tärkeitä sukulaisia! Mummo ja ukki ovat minulle olleet aina todella läheisiä <3 On ihanaa, että lapsemme saa heidät tavata! Ajatella, että oma lapseni saa olla minun mummoni sylissä! IHANAA! <3

Mummon kanssa keskustelu mm.synnytyksestä ja äitiydestä sai minut rauhoittumaan vielä lisää. Jotenkin synnytysjännitys alkaa lieventymään ja tämä tuntuukin luonnolliselta ja normaalilta! <3 Pitää vain luottaa TAYSin henkilökunnan ammattitaitoon ja osaamiseen... Ja ENNENKAIKKEA omaan kehoon!

Oli upeaa huomata, miten hienosti Herra Noponen käyttäytyi Sipun kanssa! :) Jehu näytti todella itsestään hienon ja rauhallisen puolen! Jehun ihania piirteitä ovat mm. se, ettei hän juurikaan hypi vasten! :) Monet ovat huolissaan siitä, miten pärjäämme neljän koiramme kanssa kun lapsi syntyy ja miten takaamme lapsellemme turvalliset oltavat... onhan kyseessä kuitenkin hyvin vaarallinen rotu (tämä on harmillisen monella käsitys meidän amstaffeista :( ) No, olen sitä mieltä, etteivät lapset ja koirat sovikaan yhteen! :) Niitä pitää vahtia ja lasta opastaa parhaimman mukaan mikä on sallittua ja mikä ei..  MAALAISJÄRKEÄ ja pelisilmää! :)

Viikonloppu oli todella rentouttava ja mukava. Söimme hyvin, nukuimme hyvin ja saimme autonkin pestyä ja siivottua sisältä! :) Nyt se on kuin uusi! Mummo oli ihana ja antoi perintömatot meille, jotka ovat olleet heidän ensimmäisessä talossaan olohuoneen mattoina <3 Nyt nämä ihanat räsymatot koristavat meidän olohuonetta ja jatkavat tietyllä tapaa perinnettä! <3

Nyt työntouhuun, enää kolme viikkoa mammalomaan! <3 iik! Nyt rv 31 pyörähtää masun kanssa käyntiin. HUIII!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Synnytysjännitystä -jo nyt

Taas kerran katsoin odotukseen ja synnytykseen sekä vanhemmaksi tuloon liittyvää sarjaa Erilaiset äidit. Itkuhan se pääsi, kun äiti oli synnytyssalissa pungertamassa lasta ulos. En tiedä miksi se, että näen naisen synnyttävän, aiheuttaa minussa niin voimakkaan reaktion. Se tunne on vähän pelonsekaista jopa. JA ymmärrettäväähän tällainen reaktio on, tästä kun en voi rehellisyyden nimissä tietäväni yhtään mitään, vaikka neuvolasta ja ystäviltä olen tietoa saanut, kuinka asiat menee (normaalisti) :D

Se ehkä pelottaa eniten synnytyksessä, että olen muiden armoilla ja hyvin hyvin haavoittuvainen. Koen itseni vahvana ihmisenä, mutta uskoisin, että siinä tilanteessa kipujen keskellä olen todella haavoittuvainen ja pitää luottaa toisiin ihmisiin, että he osaavat sen mitä tekevät. Onneksi saan synnyttää yliopistollisessa sairaalassa, jossa on taitavaa ja ammattitaitoista väkeä. Ja kyllä, tiedän, että kyseessä on mitä luonnollisin tapahtuma ja, että muutkin äidit ovat siitä selvinneet ja sen tehneet.... jostain syystä se ei silti helpota minua yhtään... hui.

No, onneksi tämä asia ei ole jatkuvasti mielessä. Eilen vain tuli sellainen olo, josta keskustelimme mieheni kanssa, kun olkin tokaissut, että hemmetti miten mä uskallan tehdä tämän!! :D No, nyt on turha peruutella.. Onneksi tässä on vielä, toivottavasti 2,5kk laskettuun aikaan, joten varmasti opin suhtautumaan synnytysasiaankin hyvin :) Mieheni sanoi ihanasti, että muista, että hänkin on mukana ja lähellä ja kokemassa samaa asiaa, vaikkakin eri näkökulmasta. <3 ihanaa, kun on mies, joka on tukena ja turvana <3

Tätä mieltä Sipu oli hölmöstä reaktiostani ja säikähdyksestäni :D

"Lopeta jo toi töhöttäminen, me ei saada eläiminä ees mitään kivunlievitystä" :P