keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Synnytyskertomus

Pitkä odotus palkittiin 28.5.2014 kello 14.25, kun meille syntyi 10h ja 39 minuutin synnytyksen jälkeen terve ja kaunis tummatukkainen tyttövauva! 💜

Laskettuna aikana 25.5. minulle tuli ensimmäisiä kipeitä ja säännöllisiä supistuksia sen jälkeen kun olimme mieheni kanssa olleet kalassa. Supistukset alkoivat autossa matkalla kotiin. Olimme molemmat innoissamme,  mutta supistukset loppuivat kuin seinään nukkumaan mennessä. Supistukset toistuivat n.10minuutin välein ja kestivät kolme tuntia.

Seuraavana päivänäkin 26.5. supistukset tulivat illan suussa. Nyt supistukset tulivat jo välillä viiden minuutin välein. Kävimme päivällä mieheni ja koirien kanssa tunnin lenkilläkin, että supistuksia tulisi. Saunoimme myös illalla ja kokeilimme kolmea ässää :) Supistukset kestivät viisi tuntia ja loppuivat taas kuin seinään.

Keskiviikkona 27.5. lenkkeilystä ja kolmesta ässästä huolimatta supistuksia ei tullut vaan kävimme nukkumaan illalla. Tämä päivä olisi ollut ihana päivä synnyttää, sillä se on mummoni syntymäpäivä. Kello 02.00 yöllä supistukset alkoivat. Tällä kertaa ne tuntuivat erilaisilta. Ne olivat voimakkaamman tuntuisia kuukautiskipuja kuin ennen. Nousin ylös ja aloin mittailla supistusten kestoa supistusapplikaatiolla, joka rekisteröi keston ja välit näppärästi. Aluksi supistuksia tuli neljään asti 10minuutin välein. Mieheni nukkui, kunnes alkoi tuntua siltä, että tarvitsen nyt tukea ja apua kipujeni kanssa. Otin 1000mg Paracetamolia, mutta se ei auttanut. Supistuksia tuli neljän aikaan jo 5 minuutin välein ja ne olivat kipeitä, niin että jouduin ottamaan tukea miehestä seistessäni ja seilatessani ympäri taloamme.

Kävin suihkussa, se helpotti vähän. Supistukset alkoivat tulla nyt 3-4 minuutin välein, joten päätimme kuuden aikaan lähteä kohti sairaalaa. Sairaalakassi oli valmiina, sekä vauvan että äidin. :) Sairaalaan lähtö ei ollutkaan niin dramaattinen kuin olin kuvitellut! Ajattelimme, että saapa nähdä jos ne lähettävät vielä meidät kotiin.

Sairaalaan saavuttuamme minut otettiin käyrille ja onneksi mieheni sai olla siinä mukana sillä supistusten kanssa makaaminen paikoillaan oli kamalaa! Mieheni piti minua kädestä kiinni ja muistutti hengittämisestä. Sisätutkimus tehtiin ja kätilö toivotti meidät tervetulleeksi, sillä olinkin auki jo 3cm! Sain sairaalavaatteet ja lähdimme kohti osastoa.

Olipa jännää! :) Ilmoitimme mieheni vanhemmille, että olemme sairaalassa. Olin toivonut ammetta, joten pääsimme ammehuoneeseen! :) pääsin heti ammeeseen lillumaan ja kätilömme esittäytyi meille.Hän oli juuri aloittanut sairaalassa. Kätilö vaikutti alusta asti todella mukavalta ja osaavalta. :)

N.puolitoista tuntia ammeessa oltuani aloin supistusten vuoksi voimaan pahoin ja mieheni auttoi minut ylös ammeesta. Menin vessaan oksentamaan kyykyssä ja samalla osa lapsivesistä lirisi lattialle. Kätilö hätyytettiin paikalle ja minut siirrettiin synnytyshuoneeseen. Supistukset jatkuivat edelleen säännöllisinä ja minut laitettiin käyrille ja jatkoin seisaaltaan olemista, supistusten ajan mieheeni nojaillen :)

Parin tunnin kuluttua en enää kestänyt kipuja, vaan pyysin kätilöltä epiduraalia. Siinä vaiheessa ei enää kiinnostanut, kuinka iso neula epiduraalissa on. Epiduraalin laittaminen ei sattunut lainkaan. Anestesialääkäri oli nopea ja oi sitä autuutta, kun aine alkoi n.10minuutin päästä vaikuttamaan! :) tosin, supistukset loppuivat hetkellisesti, mutta sain tippaan oksitosiinia ja supistukset alkoivat taas, mutta tällä kertaa en tuntenut niitä!! :) siitä eteenpäin kaikki menikin nopeasti! :)

Avauduin viidestä sentistä kahdeksaan senttimetriin melko nopeast, sain välissä vielä lisäyksen epiduraaliainetta ja synnytys alkoi tuntua hieman erilaiselta. Kun olin kahdeksan senttiä auki minulle alkoi pikkuhiljaa tulla olo, että pitää alkaa ponnistaa.. se oli jännä tunne..ihan kuin olisi iso kakka tulossa! Sen vaan tiesi, että nyt tapahtuu jotain ja sitten oltiinkin jo tositoimissa! :) oli ihanaa!! Taas lähempänä vauvan syntymää! :) tässä vaiheessa sain myös pudendaalipuudutuksen!

Meillä oli suunnitelmissa, että mieheni on takanani ponnistuksen ajan, mutta epiduraalin lisäyksen vuoksi oikea jalkani oli mennyt hieman hervottomaksi, joten mieheni olikin pitelemässä toista jalkaani,  sillä kätilö suositteli minua synnyttämään kylkiasennossa! :) kätilölle tuli hieman kiire, sillä etenin ponnistusvaiheeseen melko nopeasti :) sitten huoneeseen tuli kaksi kätilöä lisää ja sain alkaa ponnistamaan! Se oli hienoa,  mieheni rutisti jalkaani rintaani vasten ja muistutti hengittämisestä ja kätilö antoi ohjeita ja tsemppasi ihanasti! :) Tunsin, kun vauva tuli koko ajan alaspäin synnytyskanavassa! ...ja välillä meni vähän taaksepäin :) muistan vitsailleeni ponnistuksessa,  että "ala tyttö pieni tulla ulos!" "Ei ei, älä mene takaisinpäin! "

Mieheni synnytti siis mukanani! Se oli aivan mieletön kokemus! Selvisin ponnistusvaiheesta 31minuutissa ja ilman tikkejä! :) kätilö tuki niin hienosti paikkoja, joten selvisin synnytyksestä ns.ehjin nahoin! Ponnistus ei sattunut ollenkaan, se oli hienoa! :)

Ja siinä se oli! Vauvan pää ulkona, jolloin hän päästi ensimmäisen parkaisunsa, vaikka loput kropasta oli vielä tulossa! :) pian vauva oli rinnallani ja niin puhtaana ja kauniina! :) rakastuin aivan heti! Huudahdin vauvan synnyttyä kokonaan, että "apua!!! Meillä on vauva!!" Isä leikkasi tyttömme napanuoran ja me molemmat itkimme onnesta!! :) se oli vain niin sanoinkuvailemattoman upeaa!!

Jälkeisten synnyttäminen oli hieman ällöttävää ja ikävin kohta synnytyksessä..istukka paineltiin ja hieman nyittiin ulos, verta tuli ja se oli ällöttävää.. mutta ei sattunut.. sitä oli niin oman vauvan lumoissa, että ei jaksanut kamalasti ajatella, mitä siellä tapahtuu.

Synnytys kesti yhteensä 10h ja 39min. Aika nopeasti siis meni kaikki! :) oli kivuton ja elämäni tähänastisista kokemuksista upein!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa! :)