Laskettuaika tuli ja meni

Noniin! Kuuluisa laskettu aika tuli ja meni! Eilen oli meillä laskettuaika ja sen vietimme mieheni kanssa puutarhassa puuhaillen.

Kun nurmikonleikkuukaan ei aiheuttanut mitään tuntemuksia, päätimme illansuussa ennen Suomen lätkäpeliä lähteä vielä veneilemään ja kalaan! Ilma oli illalla mitä parhain ja oli ihanaa uistella ja mato-onkia tyynellä järvellä! Koirat lepäilivät tällä kertaa kotona puuhakkaan päivän päätteeksi!

Saari, jossa pyörähdimme

Kalasta tultuamme supistukset alkoivat!!! Oli aivan ällikällä lyöty,  kun ne tulivat 8-10minuutin välein säännöllisesti ja kovenivat pikkuhiljaa noin kolmen tunnin ajan! molemmat ajateltiin, että onpa upeaa, laskettuna aikana pikkuneitimme alkaa syntymään! Söimme, katsoimme samalla Suomen peliä ja otimme supistuksia ylös.. ne olivat säännöllisiä ja kestoltaan n.40-80sekuntia! Ja kyllä, ne sattuivat! 

Upea ilta-auringonlasku <3

Valitettavasti supistukset kuitenkin loppuivat yhden puoli yhden aikaan ja menimme nukkumaan.. olin aika pettynyt, omituista! Kuka hemmetti nyt kipua haluaa niin paljon!?!  odottava äiti ja isä, kukapa muu! :D

No nyt odotellaan että supistukset lähtevät uudelleen käyntiin, koska ilmiselvästi ei mene enää kauaa neidin syntymään! ihanaa, pelottavaa ja jännittävää!! Tätä ollaan odotettu!

Pitää kerätä voimia siis tulevaan koitokseen!  kohta meitä on kolme ihmistä! <3

Omppupuukin kukkii! :)

Odottelua, talkoilua ja odottelua

Raskausviikko 37 pyörähti käyntiin! :) enää kolme viikkoa laskettuun aikaan! ☺
Jännittävää!!

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa perjantaina kuusi tuntia talkoilemassa yhdistyksemme kanssa ja rakensimme Tampere KV-näyttelyn kehiä. Jaksoin todella hyvin sen kuusi tuntia! ☺ olin siitä itsekin melko yllättynyt.  Tampere KV:ssa tapasin paljon ihania koiraihmistuttuja! :) On hassua, kun ei ole enää facebookissa, miten pihalla kaikista asioista onkaan! :) Toisaalta ehkä ihan hyvä!! Mutta oli kivaa saada päivitystä vähän omiin tietoihin :D

RV 37+4 masu kasvaa!

Maanantaina kävelin viiden kilometrin lenkinkin, eikä tuntunut missään! :) Alkaapi pikkuhiljaa tuntua, ettei tämä meidän pienokainen vielä ole tulossa, vaan hän on luultavasti lasketusta ajasta 25.5. hieman myöhässä, tyylikkäästi, kuten äitinsäkin :D

Tiistaina maalasimme anoppini kanssa saunamme Supi-saunavahalla, värinä musta! <3 Sauna on nyt todella tunnelmallinen ja ihana!! :) Suosittelen, on riittoisaa ja mikäli on sitä koulukuntaa, että saunassa pitää olla hämärää, niin tämä väri on aivan ihana!!! :) Tein myös ison suursiivouksen huusholliimme! :D

Koirissa olen huomannut sellaista liikehdintää, että Jehu on todella kiinni ihossani kokoajan! Se on jopa välillä todella rasittavaa! En saa hetken rauhaa, sillä joku vahtii kokoajan missä olen ja mitä teen. Jehulla se on korostunut erityisesti nyt raskauden aikana...lisäksi Jehu on alkanut vahtia kovasti jos jostain kuuluu ääniä tai hän kuvittelee, että jossain on vahdittavaa :D

Nemo on myös hieman enemmän ihollani ja sylissä kuin normaalisti.... koirat haistavat kyllä, että jotain on eritavalla ja pian jotain on tapahtumassa... :) ehkä ne ottavat nyt minusta kaiken ilon irti, ennen kuin vauva syntyy!

Sipu oli TODELLA tärkeänä isin sylissä parsakaalinpalasensa kanssa! <3

<3

Oli ihanaa vierailla eilen tuttavapariskunnan luona <3 On todella mukavaa vaihdella kuulumisia ja nähdä vauvaperheen arkea kera kahden koiran. :) Se näytti seesteiseltä ja oikein ihanalta!! :) Kaikki sujui niin hyvin heillä!! :D haluan itse samaa! :) Heillä on kaksi isoa koiraa (amstaffi ja alaskanmalamuutti) ja kaksi hyvin tervettä lasta (lasken itse yhteen: koirat lisäävät vastustuskykyä lapsilla eksponentiaalisesti) :D Kiitos vaan K&H! <3

Sipu ja Noponen <3

Olen iilimato! <3

Nyt vain odotellaan....ja odotellaan... :D no, onneksi vointini on mitä parhain, välillä väsyttää, jos on yöt nukuttu huonommin, mutta päiväunet! <3 AH, mikä ihana keksintö! :D

Mieheni veikkaus vauvamme syntymäpäivästä on tänään, minun on 16.5. mutta toivon, että mennään viikolle 39, sillä 19.5.2014 olisi pääsykokeet, joihin haluaisin vielä osallistua :D (I KNOW, OLEN VÄHÄN HULLU!) :D

Äitiysloman ensimmäinen viikko

Mammaloma alkoi upean sään siivittelemänä pääsiseksi sopivasti!  :) 

Työpaikalle valmistamani cupcaket! 

Äitini tuli meille kylään ja koska sää oli mitä ihanin, olimme pääsääntöisesti pihalla koko pääsiäisen ja teimme puutarhahommia! :) saimme haravoitua koko pihan ja istutettua ensimmäiset orvokit! :) söimme hyvin ja rentouduimme myös! ♥

Koirat nauttivat ulkona olemisesta niin paljon, että olivat aivan rättiväsyneitä iltaisin! :) Tiistaina mieheni lähti töihin ja minä jäin kotiin...se tuntui varsin kummalliselta... onneksi säät olivat koko viime viikon ihanat ja lämpimät, joten sain olla ja puuhata pihalla! :)

Nasu ja luu eräänä aurinkoisena päivänä

Nasu ja Sipu, puutarhahengailijat ja pihan vahtikoirat :)

Herra Noponen työnjohtajana!

Väsynein koira koskaan! :) Herra Muumi!

Viime viikonloppuna kävimme pyytämässä tarjouksia valokatteeseen liittyen, sillä meillä ei ole mitään suojaisaa paikkaa, jossa lasta voisi nukuttaa sateelta suojassa pihalla ja lisäksi puuterassimme kärsii kovasti säiden vaihteluista ja on kovatöinen joka vuosi, joten kate on paras ratkaisu ongelmaamme! K-rauta osoittautui taas kerran kaikista halvimmaksi vaihtoehdoksi valokatteen ja tarvikkeiden puolesta! :)

Uusimme samalla reissulla terassikalustomme :) On siis eittämättä aika kova pesänrakennusvietti päällä.. pakkasimme myös vauvalle sairaalakassin valmiiksi, jos tulee lähtö sairaalaan :) otamme mukaan varmuuden vuoksi myös pojan vaatteet :) on vielä siis sellainen jännitysmomentti synnytykseen :)

Olen hemmotellut itseäni kaiken urakoinnin keskellä kaunistautumalla ja ostin grouponista ripsipidennykset, yllätyksekseni pystyin vielä ottamaan ne ja aijai miten nättinä nyt kotona puuhaankaan!! :D lisäksi mammaloman kunniaksi päivitin kynteni uuteen uskoon. :) Kynnet teki Tähtikynnet

Kynnet by Tähtikynnet

On siis tullut tehtyä paljon, pesty pyykkiä, tavattu ystäviä, maalattu aitaa ja taloa ja entrattu pihaa, tehty simaa, grillattu ja rentouduttu ihanan mieheni kanssa ja otettu aurinkoa! :) jalkojen aivan järkky turvotuskin alkaa antaa periksi :)

Turvonneet kintut ja Nasunen. Otetaan aurinkoa pihakeinussa :)

Nyt toista mammalomaviikkoa kohti ja vappua kohti siis! Tällä viikolla tapaan ihania työkavereitani♥ saamme myös eilen otetut odotusajan kuvat! Milla Kouhia Photography kävi meitä kuvaamassa! ♥♥♥ tämä oli ystävieni babyshowerlahja! Tässä esimakua tulevasta♥

© Milla Kouhia Photography

nyt lupaan kirjoitella enemmän... olen ollut vain niin kovin paljon pihalla ja puuhastellut paljon, että kirjoittelu on vain jäänyt tämän kodinhengettärenä toimimisen vuoksi! :) on aika ihanaa kyllä lomailla näin♥ masu kasvaa ja raskausviikko 36 pyörähti käyntiin!  KOHTA MÄÄ JO SYNNYTÄN!! ei enää kauaa!!! :) hui!♥♥♥

Siman tekoa!

Sipun Stallone-ilme

Krookukset ja kevättähdet kukoistaa! :)

RV34 pyörähti käyntiin!!

Viime viikonloppuna oli kivaa, kun ystäväni Juho oli käymässä. Helsinkiin keikalle lähtö ei onnistunutkaan, sillä aikataulut seuraavan päivän osalta hieman hankaloittivat reissua. Lauantaina haravoin mitä upeimmassa aurinkoisessa kevätsäässä pihaamme ja laitoin keinun paikoilleen ja siistin kiviterassimme! :) Yllättävän paljon jaksan puuhata, eikä supistuksiakaan tule! :)
Illalla lähdimme syömään vielä American Dineriin! :) NAM! Yöllä kuitenkin heräsin huonoon oloon ja vieläkään en tiedä oliko kyseessä ruokamyrkytys vai jokin nopeasti ohimenevä vatsapöpö... olo oli karmea... ja supistuksia, kipeitäkin tuli.. soitin synnytyspäivystykseen ja tiedustelin voisiko kyseessä olla raskausmyrkytys, siitä ei kuitenkaan ONNEKSI ollut kyse. Minua kehoitettiin lepäämään ja juomaan vettä. Vauvalla ei ollut onneksi hätää!

Seuraavana päivänä aamulla oli jo parempi olo ja ajattelin, että ruokamyrkytys se vaan oli. Syötyäni, hetken kuluttua huono olo tuli taas ja jouduin perumaan kaikki menoni siltä päivältä.. :( Onneksi pystyin syömään suht normaalisti ja mieheni piti minusta hyvää huolta <3

Tällä viikolla alkoi viimeinen työviikko! Enää yksi herätys ja tämä mamma on mammalomalla! :D HUIKEAA! :) toisaalta olo on vähän outo, kun en tiedä tottavieköön miten saan päiväni kulumaan?! Odottelemalla... sitähän odotusaika on :D Ehkä tapaan mammakavereitani (toivottavasti), ettei ala seinät kaatumaan päälle :) Ja varmasti koirien kanssa tulee harjoiteltua erilaisia temppuja ja jonkin verran lenkkeiltyä :)

Tänään työkaverini vievät minut jonnekin syömään! <3 en vielä tiedä minne :) JÄNNÄÄ! :) ihania ovat kun muistavat näin!! :) Huomenna tuon töihin leipomiani cupcakeja mammaloman alkamisen kunniaksi <3 sitten olenkin ainakin vuoden verran pois töistä! :O OMG!

RV33, viimeinen kokonainen työviikko

Hip Hei!

Viimeinen työviikko on lähtenyt käyntiin! :) Äitiysloma häämöttää ensi viikolla!! Viikonloppu oli taas mitä mahtavin! :)
Saimme mieheni kanssa paljon aikaiseksi kotonamme!  Pian on kaikki remontit valmiina ja voi rauhoittua nauttimaan niistä! :)

Viikonloppuna mieheni vanhemmat olivat auttelemassa makuuhuoneemme maalaamisessa. Innostuin itse jonkin aikaa sitten sisustusteksteistä ja erityiseti olen mieltynyt Tommy Tabermannin mietelauseisiin... mistäpä muustakaan kuin RAKKAUDESTA! <3

Makuuhuoneemme seinälle aloin sitten pikkukätösin väsäämään seuraavaa tekstiä:

Sitoutua niin syvästi,
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti,
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi,
ettei mikään enää ole vailla merkitystä

Tommy Tabermann

Ihanan siirappista. Mutta makuuhuonehan on rakkauden huone, joten mitä muutakaan sinne voi laittaa? Työlästähän tuo homma on, eikä teksti ole vielä valmis, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee! Kotimme on pian aivan meidän näköisemme!

Vauvan huoneessa pitäisi vielä maalata pinnasänky kuultovalkoisella loppuun ja samoin hoitopöytä! :) Vaatteet ja muut asiat ovat jo valmiina! Vain vanna puuttuu! Ajatella.. kohta se aika on lähellä! :D IIK!

Koirat avustivat tietysti parhaimman mukaan maalausprojektissa myös, olemalla sängyssä tietysti kaiken keskellä, ihmetellen ja pällistellen mitä me ihmiset oikein puuhataan! :D

Hyvä ja pitkäaikainen ystäväni Juho tulee meille kylään torstaina! :) Perjantaina olisi suunnitelmissa ajella porukalla kohti Tavastiaa ja lähteä katsomaan toisen ystäväni Joonaksen bändin keikkaa ja kannustamaan heidät bändiskabassa finaaliin! :) ihanaa! Hieman erilaista ohjelmaa viikonlopuksi! :)

ps. vaapun edelleen ajoittain kuin ankka, sillä liikuta kivasti provosoi liitoskipuja!!! Eilinenkin meni lepuutellessa, sillä aamulla jouduin juosta bussiin! :F

Koirat ja raskaus

Kuva varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... ♥

Näin meillä koirat huolehtivat minusta ja vaavista ♥ mihin ikinä talossamme menenkin, koirat seuraa silmä tarkkana että mulla on kaikki kunnossa... tai siltä se ainakin tuntuu :')

Babyshowerit ja viikonlopun kuulumisia

AIIVAN MIELETÖN VIIKONLOPPU TAAS TAKANA! <3

Olen niin superonnellinen, että minulla on näin ihania ystäviä ja näin paljon! :) Tällaista ei kyllä rahalla saa! <3

Lauantaina mieheni kanssa lähdimme siivouksen jälkeen ruokakauppaan. Kauppareissun jälkeen parkkipaikalla mieheni pyysi minua laittamaan huivin silmilleni, etten näkisi minne olemme matkalla. Olin taas kerran täysin hoomoilasena, mitä nyt tapahtuu! :)

Mieheni ajoi jonnekin ja matkalla ehti tulla jo huono olokin, kun auton kanssa kääntyiltiin kovasti. Onneksi ajo ei ollut kovin pitkä. Pohdin mielessäni, mitä ihmettä nyt tapahtuu ja missä olemme! Huivi silmillä mieheni alkoi taluttaa minua ulos autosta. Kuulin ovikellon soivan ja sitten kuului YLLÄTYS! :D Siellä olivat minua odottamassa Sini, Leena, Anna, Katja ja Minna sekä hänen miehensä! :) Mikä ihana yllätys taas kerran! :) Tarjolla oli masukakku, jonka taitava Minna oli leiponut! :) Lisäksi aivan mielettömän herkullisia suolaisia piiraita ala Anna ja Leena, salaattia sekä Katjan herkkujuustokakkua! <3 NAM! Kyllä kelpasi. Vaavin isikin sai jäädä syömään herkkuja! <3 Onhan hän osasyyllinen tähän tilanteeseen <3

Minusta otettiin pari masukuvaa ja babyshowereita ikuisti ystäväni mies :) Vauvamme sai mm. kirjan, tossukoita (aivan upeita käsikudottuja!!), helistinlelun ja torkkupeiton. Ihania muistamisia! :) Pääsemme miehemme kanssa myös valokuvaukseen!! Odotusaikamme taltioi ystäväni Milla Kouhia. Hän ottaa aivan mielettömiä kuvia ja on meidän perhettämme ja minua kuvannut aikaisemminkin! <3

Aivan mahtavaa! :)

Sunnuntaina oli myös aivan mahtava päivä! Patikoimme eräälle laavulle ja takaisin koirien kanssa. Oli ihanaa, että voimme pitää kaikkia vapaana nykyään metsäteilläkin, pojat tulevat niin hyvin juttuun :) leikkiä he eivät koskaan varmastikaan saa keskenään, mutta vapaana lönköttely onnistuu rennosti <3 Olen meistä ja kouluttamisestamme, sitkeydestämme ja koiristamme niin ylpeä! <3 Vauvalle tulee maailman rakastavin perhe ympärilleen, myös näiden karvanaamojen kautta!! Huvittavaa oli, että tarkoituksenamme oli grillailla laavulla makkarat, mutta mieheni oli unohtanut pakata tulentekovälineet mukaan! :D No, nyt tuli ulkoilutettua makkaratkin samalla! :) Oli upeaa, ilma oli mitä parhain, oli lämmintä, koirat nauttivat ja olimme ulkoilemassa reilu neljä tuntia! <3 Tälläiseen on ihanaa kasvattaa myös oma lapsi! En malta odottaakaan ensi kesään, kun pikkuinen jo kulkee mukana! <3 ...tästä tulikin mieleeni, että kantoliina tms. pitää hommata!! :)

ON KEVÄT!!

Koirat olivat ihan reporankoja, kun pääsimme kotiin! :) Ja minun nivuseni huusi hoosiannaa, sillä liitoskivut eivät oikein pitäneet jatkuvasta kävelystä :D Iltapäiväksi menimme mieheni kummitytön 5-vuotis synttäreille ja nautiskelimme sielläkin kakkua ja muita herkkuja, mm. VOILEIPÄKAKKUA! <3 NAM!

Nasu ja Nopo herkistelee <3

Sipu rötköttää peiton alla <3

Nyt alkoi raskausviikko 32! :) Laskettu aika lähenee!! Jännittää! Kohta alkaa mammaloma! :) Enää 12 työpäivää!!! :D

koira-arkea ja RV31

Kevät on täällä! :)

Aivan mahtavaa on käydä koirien kanssa kävelyllä! <3 Aurinko paistaa ja on valoisaa jo pitkään! Fyysinen vointi on mitä mainioin ja vauva masussa senkun kasvaa! :)

On hauskaa mennä neljän koiran kassa maha pystyssä.. Ihmiset nyt muutenkin katselevat ihmeissään meidän karavaania.. no, onneksi koiramme osaavat käyttäytyä ja kuuntelevat hyvin hihnassa ollessaan <3 Tänäänkin oltiin reippaalla 40min kävelylenkillä ja koirat saivat oikein nuuskutella kunnolla peltoa, jossa nautimme auringossa kävelystä! :) On upeaa, että jaksan vieläkin pitkiä 1,5h reippaita kävelylenkkejä. Mahakaan ei tunnu olevan tiellä lainkaan.. Ainoa miinus on, etteivät vaatteet enää mahdu, enkä tohdi ostaa uusia vain muutaman viikon tähden.. :D

Liitoskivut... ovat minulle uusi asia! Enpä kuvitellut viime viikolla lääkärin kysyessä, onko minulla sellaisia ollut, että ne tuntuisivat tältä! :D paikat ovat siis alkaneet venymään ja joustamaan yks kaks! :) Vaavi on ollut jo hyvän tovin pää alaspäin, sillä jo pian kolmatta viikkoa hän on rummuttanut tätä mammaa  hyvin tehokkaasti sekä kylkiluiden alle ja vatsalaukkuun! :) Työpäivän aikana vaavimme on aktiivisimmillaan ja mahani heiluu vinkeästi edestakaisin vaavin potkutellessa ja möyriessä ympäriinsä!

Siitä olen kovin tyytyväinen, että herään yöllä vain kerran vessaan ja että saan nukuttua hyvin edelleen! Vaavi nukkuu yöt todella hyvin.... ainakin vielä! :D Toivotaan, että tällainen rytmi jatkuisi meidän vauvan kohdalla myös syntymän jälkeen! :)

Mieheni oli ihana taas kerran! <3 Hän muisti minua kihlautumispäivänämme kukilla <3 aika mainiota! Ihana mieheni on kyllä ollut aivan super-rakastettava koko raskauden ajan! <3 Se on helpottanut minua hyväksymään tämän muodonmuutoksen ja ns.lainakehoni paremmin! :)

Nyt tämä mamma riipaisee ennakkotehtävän ylempään AMK-tutkintoon kasaan ja sen jälkeen lähtee sohvalle rentoutumaan! :)

Mummolaviikonloppu

Viime viikonloppu vierähti mummolassa!

Oli ihanaa lähteä työviikon jälkeen ajelemaan autolla kohti mummolaa! :) Tällä kertaa koirista mukaan pääsivät Jehu ja Sipu :) Ajomatka sujui hyvin ja olimme puoli yhdeksän aikaan perillä. Oli taas niin ihanaa tavata rakkaita ja tärkeitä sukulaisia! Mummo ja ukki ovat minulle olleet aina todella läheisiä <3 On ihanaa, että lapsemme saa heidät tavata! Ajatella, että oma lapseni saa olla minun mummoni sylissä! IHANAA! <3

Mummon kanssa keskustelu mm.synnytyksestä ja äitiydestä sai minut rauhoittumaan vielä lisää. Jotenkin synnytysjännitys alkaa lieventymään ja tämä tuntuukin luonnolliselta ja normaalilta! <3 Pitää vain luottaa TAYSin henkilökunnan ammattitaitoon ja osaamiseen... Ja ENNENKAIKKEA omaan kehoon!

Oli upeaa huomata, miten hienosti Herra Noponen käyttäytyi Sipun kanssa! :) Jehu näytti todella itsestään hienon ja rauhallisen puolen! Jehun ihania piirteitä ovat mm. se, ettei hän juurikaan hypi vasten! :) Monet ovat huolissaan siitä, miten pärjäämme neljän koiramme kanssa kun lapsi syntyy ja miten takaamme lapsellemme turvalliset oltavat... onhan kyseessä kuitenkin hyvin vaarallinen rotu (tämä on harmillisen monella käsitys meidän amstaffeista :( ) No, olen sitä mieltä, etteivät lapset ja koirat sovikaan yhteen! :) Niitä pitää vahtia ja lasta opastaa parhaimman mukaan mikä on sallittua ja mikä ei..  MAALAISJÄRKEÄ ja pelisilmää! :)

Viikonloppu oli todella rentouttava ja mukava. Söimme hyvin, nukuimme hyvin ja saimme autonkin pestyä ja siivottua sisältä! :) Nyt se on kuin uusi! Mummo oli ihana ja antoi perintömatot meille, jotka ovat olleet heidän ensimmäisessä talossaan olohuoneen mattoina <3 Nyt nämä ihanat räsymatot koristavat meidän olohuonetta ja jatkavat tietyllä tapaa perinnettä! <3

Nyt työntouhuun, enää kolme viikkoa mammalomaan! <3 iik! Nyt rv 31 pyörähtää masun kanssa käyntiin. HUIII!

Synnytysjännitystä -jo nyt

Taas kerran katsoin odotukseen ja synnytykseen sekä vanhemmaksi tuloon liittyvää sarjaa Erilaiset äidit. Itkuhan se pääsi, kun äiti oli synnytyssalissa pungertamassa lasta ulos. En tiedä miksi se, että näen naisen synnyttävän, aiheuttaa minussa niin voimakkaan reaktion. Se tunne on vähän pelonsekaista jopa. JA ymmärrettäväähän tällainen reaktio on, tästä kun en voi rehellisyyden nimissä tietäväni yhtään mitään, vaikka neuvolasta ja ystäviltä olen tietoa saanut, kuinka asiat menee (normaalisti) :D

Se ehkä pelottaa eniten synnytyksessä, että olen muiden armoilla ja hyvin hyvin haavoittuvainen. Koen itseni vahvana ihmisenä, mutta uskoisin, että siinä tilanteessa kipujen keskellä olen todella haavoittuvainen ja pitää luottaa toisiin ihmisiin, että he osaavat sen mitä tekevät. Onneksi saan synnyttää yliopistollisessa sairaalassa, jossa on taitavaa ja ammattitaitoista väkeä. Ja kyllä, tiedän, että kyseessä on mitä luonnollisin tapahtuma ja, että muutkin äidit ovat siitä selvinneet ja sen tehneet.... jostain syystä se ei silti helpota minua yhtään... hui.

No, onneksi tämä asia ei ole jatkuvasti mielessä. Eilen vain tuli sellainen olo, josta keskustelimme mieheni kanssa, kun olkin tokaissut, että hemmetti miten mä uskallan tehdä tämän!! :D No, nyt on turha peruutella.. Onneksi tässä on vielä, toivottavasti 2,5kk laskettuun aikaan, joten varmasti opin suhtautumaan synnytysasiaankin hyvin :) Mieheni sanoi ihanasti, että muista, että hänkin on mukana ja lähellä ja kokemassa samaa asiaa, vaikkakin eri näkökulmasta. <3 ihanaa, kun on mies, joka on tukena ja turvana <3

Tätä mieltä Sipu oli hölmöstä reaktiostani ja säikähdyksestäni :D

"Lopeta jo toi töhöttäminen, me ei saada eläiminä ees mitään kivunlievitystä" :P

Arkea ja työtä vauvamasun kanssa

On ihanaa huomata, että työntekoonkin on tullut uusia piirteitä raskauden myötä :) Vaavi ilmoittelee itsestään joka päivä vahvistuvien ja hyvin määrätietoisten potkujen myötä! Mä pidän, siis rakastan työtäni ja sen haasteita, rakastan tehdä työtä mun masun kanssa <3 Vauva on aktiivisimmillaan kun olen töissä :) hän osallistuu kovasti työntekoon! Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja siellä oli puhetta Kelan tuista ja äitiysloman pituuksista. Ne on tietty nyt mielessä, sillä isikin haluaa todella aktiivisesti olla mukana vauvan arjessa ja hoidossa. Herää mietteitä, kuinkakohan kauan sitä tulee olemaan pois työelämästä, joka on minulle ollut kuitenkin erittäin tärkeässä osassa. Olen ollut aina hyvin uraorientoitunut :)

Pakko varmaan myöntää, vaikken ole lapsia ikinä aikaisemmin halunnutkaan, että kun sitä löytää juuri sen oikean ihmisen, ajattelutapa muuttuu täysin. <3 Olen kyllä nyt onnellisimmillani, kaikki on ihanassa balanssissa. Luin ystäväni vastasyntyneen pikkuprinsessan kuulumisia ja mulla meinaa tulla itku, kun ajattelenkin sitä mieletöntä fiilistä, kun meidän oma pikkuinen syntyy tähän maailmaan! :)

Illalla meidän vaavi on ujopiimä, eikä suostu edes isille potkiskelemaan :D se on hassua! Isiä se tietty vähän harmittaa, ettei hän vielä tunne pienoikaisen liikkeitä, mutta vatsan läpi ne silti näkyvät ja aina iltaisin katsellaankin mahan heilumista ja nytkähtelyä! :)

Oon täynnä rakkautta!! <3 odotusaika on tosi ihanaa aikaa, mä voin hyvin ja jotenkin tietyt ja ne parhaimmat ystävät ovat lähentyneet kovasti odotuksen aikana <3 TE tiedätte keitä olette ja kiitos, kun olette meidän elämässä ja kiinnostuneita meidän kuulumisista! :) Samoin meidän molempien vanhemmat, täti ja isovanhemmat, korvaamattomat ihmiset <3