Odottelua, talkoilua ja odottelua

Raskausviikko 37 pyörähti käyntiin! :) enää kolme viikkoa laskettuun aikaan! ☺
Jännittävää!!

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa perjantaina kuusi tuntia talkoilemassa yhdistyksemme kanssa ja rakensimme Tampere KV-näyttelyn kehiä. Jaksoin todella hyvin sen kuusi tuntia! ☺ olin siitä itsekin melko yllättynyt.  Tampere KV:ssa tapasin paljon ihania koiraihmistuttuja! :) On hassua, kun ei ole enää facebookissa, miten pihalla kaikista asioista onkaan! :) Toisaalta ehkä ihan hyvä!! Mutta oli kivaa saada päivitystä vähän omiin tietoihin :D

RV 37+4 masu kasvaa!

Maanantaina kävelin viiden kilometrin lenkinkin, eikä tuntunut missään! :) Alkaapi pikkuhiljaa tuntua, ettei tämä meidän pienokainen vielä ole tulossa, vaan hän on luultavasti lasketusta ajasta 25.5. hieman myöhässä, tyylikkäästi, kuten äitinsäkin :D

Tiistaina maalasimme anoppini kanssa saunamme Supi-saunavahalla, värinä musta! <3 Sauna on nyt todella tunnelmallinen ja ihana!! :) Suosittelen, on riittoisaa ja mikäli on sitä koulukuntaa, että saunassa pitää olla hämärää, niin tämä väri on aivan ihana!!! :) Tein myös ison suursiivouksen huusholliimme! :D

Koirissa olen huomannut sellaista liikehdintää, että Jehu on todella kiinni ihossani kokoajan! Se on jopa välillä todella rasittavaa! En saa hetken rauhaa, sillä joku vahtii kokoajan missä olen ja mitä teen. Jehulla se on korostunut erityisesti nyt raskauden aikana...lisäksi Jehu on alkanut vahtia kovasti jos jostain kuuluu ääniä tai hän kuvittelee, että jossain on vahdittavaa :D

Nemo on myös hieman enemmän ihollani ja sylissä kuin normaalisti.... koirat haistavat kyllä, että jotain on eritavalla ja pian jotain on tapahtumassa... :) ehkä ne ottavat nyt minusta kaiken ilon irti, ennen kuin vauva syntyy!

Sipu oli TODELLA tärkeänä isin sylissä parsakaalinpalasensa kanssa! <3

<3

Oli ihanaa vierailla eilen tuttavapariskunnan luona <3 On todella mukavaa vaihdella kuulumisia ja nähdä vauvaperheen arkea kera kahden koiran. :) Se näytti seesteiseltä ja oikein ihanalta!! :) Kaikki sujui niin hyvin heillä!! :D haluan itse samaa! :) Heillä on kaksi isoa koiraa (amstaffi ja alaskanmalamuutti) ja kaksi hyvin tervettä lasta (lasken itse yhteen: koirat lisäävät vastustuskykyä lapsilla eksponentiaalisesti) :D Kiitos vaan K&H! <3

Sipu ja Noponen <3

Olen iilimato! <3

Nyt vain odotellaan....ja odotellaan... :D no, onneksi vointini on mitä parhain, välillä väsyttää, jos on yöt nukuttu huonommin, mutta päiväunet! <3 AH, mikä ihana keksintö! :D

Mieheni veikkaus vauvamme syntymäpäivästä on tänään, minun on 16.5. mutta toivon, että mennään viikolle 39, sillä 19.5.2014 olisi pääsykokeet, joihin haluaisin vielä osallistua :D (I KNOW, OLEN VÄHÄN HULLU!) :D

Neuvolakäyntiä

Oli mukavaa käydä neuvolassa taas! :)

Tällä kertaa käsittelyssä olivat mm. imetys, vauvan hoito ja arjen asiat. Mieheni oli mukana tietysti! :) Imetystä läpikäydessämme mieheni ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia! :) Terveydenhoitaja esitteli mm. rintapumppua, maidonkerääjää ja nännikumeja! :D kaikenmaailman härpäkkeitä siis imetykseen avuksi! :) Mieheni oli näistä härveleistä ihmeissään ja myös huvittunut :)

Maidonkerääjä kuulosti mielestäni hyvältä keksinnöltä! :) Itse ajattelin hankkia Ainun maidonkerääjän. 

 

Neuvolakäynnillä terveydenhoitaja kuunteli sydänäänet, jotka olivat hieman rauhoittuneet, vauvallamme syke on edelleen onneksi tasainen ja voimakas, syke oli n.140 :) Terveydenhoitaja tunnusteli vatsaani ja sitä, miten päin vauvamme siellä köllötteli. Oli hauska saada tietää tarkalleen mikä osa vauvaa missäkin sijaitsee. Viime neuvolakäynnistä asti vauvamme on ollut jo pää alaspäin, eli noin kuukauden päivät jo! :) Toivotaan, ettei hän käännähdä sieltä enää! :)

 

Eilen illalla tunsin vauvamme pepun punkevan vasempaa kylkeäni vasten! :) Hätyytin mieheni paikalle, se oli jotenkin ihana hetki, kun molemmat tunsimme ja tiesimme mikä osa vauvasta siellä muljaa! :)

 

Neuvolakäynnin jälkeen minulle heräsi ajatuksia vauva-arkeen liittyen. Minua jännittää ajatus siitä, miten selviydyn kaikesta: vauvan imetyksestä kahden-kolmen tunnin välein, siivouksesta, huushollauksesta, koirien kanssa lenkkeilystä, harrastamisesta ja aktivoimisesta (TÄMÄ ASIA ON MINULLE VARMAAN TÄRKEIN, sillä koirat eivät missään nimessä saa kärsiä siitä, että elämäämme tulee uusia asioita opeteltavaksi!!). Uskon kyllä, että selviän, enkä ole ajatellutkaan mahdollisuudesta, että voisi edes olla jotain asiaa, jonka kokisin ylitsepääsemättömäksi. Vaikka mieheni on tuki ja turva, mietin silti koituuko vauvan syntymästä hankausta suhteellemme ja osaanko rentoutua ja nauttia vauvan kanssa olemisesta, ettei jatkuvasti päässäni pyöri asioita, jotka ovat hoitamatta. Toivoisin vain niin kovasti, että arki pyörisi normaalisti ja hyvin, vaikka saammekin perheenlisäystä.

 

Kyllä kaikki varmasti järjestyy ja arki alkaa pyörimään mukavasti, pitää vain luottaa ja uskoa omaan äitiyteen ja meihin perheenä! :)