Odottelua, talkoilua ja odottelua

Raskausviikko 37 pyörähti käyntiin! :) enää kolme viikkoa laskettuun aikaan! ☺
Jännittävää!!

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa perjantaina kuusi tuntia talkoilemassa yhdistyksemme kanssa ja rakensimme Tampere KV-näyttelyn kehiä. Jaksoin todella hyvin sen kuusi tuntia! ☺ olin siitä itsekin melko yllättynyt.  Tampere KV:ssa tapasin paljon ihania koiraihmistuttuja! :) On hassua, kun ei ole enää facebookissa, miten pihalla kaikista asioista onkaan! :) Toisaalta ehkä ihan hyvä!! Mutta oli kivaa saada päivitystä vähän omiin tietoihin :D

RV 37+4 masu kasvaa!

Maanantaina kävelin viiden kilometrin lenkinkin, eikä tuntunut missään! :) Alkaapi pikkuhiljaa tuntua, ettei tämä meidän pienokainen vielä ole tulossa, vaan hän on luultavasti lasketusta ajasta 25.5. hieman myöhässä, tyylikkäästi, kuten äitinsäkin :D

Tiistaina maalasimme anoppini kanssa saunamme Supi-saunavahalla, värinä musta! <3 Sauna on nyt todella tunnelmallinen ja ihana!! :) Suosittelen, on riittoisaa ja mikäli on sitä koulukuntaa, että saunassa pitää olla hämärää, niin tämä väri on aivan ihana!!! :) Tein myös ison suursiivouksen huusholliimme! :D

Koirissa olen huomannut sellaista liikehdintää, että Jehu on todella kiinni ihossani kokoajan! Se on jopa välillä todella rasittavaa! En saa hetken rauhaa, sillä joku vahtii kokoajan missä olen ja mitä teen. Jehulla se on korostunut erityisesti nyt raskauden aikana...lisäksi Jehu on alkanut vahtia kovasti jos jostain kuuluu ääniä tai hän kuvittelee, että jossain on vahdittavaa :D

Nemo on myös hieman enemmän ihollani ja sylissä kuin normaalisti.... koirat haistavat kyllä, että jotain on eritavalla ja pian jotain on tapahtumassa... :) ehkä ne ottavat nyt minusta kaiken ilon irti, ennen kuin vauva syntyy!

Sipu oli TODELLA tärkeänä isin sylissä parsakaalinpalasensa kanssa! <3

<3

Oli ihanaa vierailla eilen tuttavapariskunnan luona <3 On todella mukavaa vaihdella kuulumisia ja nähdä vauvaperheen arkea kera kahden koiran. :) Se näytti seesteiseltä ja oikein ihanalta!! :) Kaikki sujui niin hyvin heillä!! :D haluan itse samaa! :) Heillä on kaksi isoa koiraa (amstaffi ja alaskanmalamuutti) ja kaksi hyvin tervettä lasta (lasken itse yhteen: koirat lisäävät vastustuskykyä lapsilla eksponentiaalisesti) :D Kiitos vaan K&H! <3

Sipu ja Noponen <3

Olen iilimato! <3

Nyt vain odotellaan....ja odotellaan... :D no, onneksi vointini on mitä parhain, välillä väsyttää, jos on yöt nukuttu huonommin, mutta päiväunet! <3 AH, mikä ihana keksintö! :D

Mieheni veikkaus vauvamme syntymäpäivästä on tänään, minun on 16.5. mutta toivon, että mennään viikolle 39, sillä 19.5.2014 olisi pääsykokeet, joihin haluaisin vielä osallistua :D (I KNOW, OLEN VÄHÄN HULLU!) :D

"auuu au auuu", eli liitoskivut ja agiltyn harrastaminen

Ei mennyt niinkuin Strömssöössä eilinen agility.

Nasu ja Jehu olivat innoissaan pitkän kennelyskän aiheuttaman sairausloman jälkeen palatessamme agilityn pariin.. Koirissa  ei ollut mitään moitittavaa, päinvastoin! :) Suoritimme kokonaisen ykkösradan, jossa piti vähän juostakin. Vaikka Nasu irtoaa "Eteen" -vihjesanalla hyvin kauaskin esteille ja putkeen, jouduin itse silti vähän juoksemaan ohjatessani. Minulla alkoivat liitoskivut viime viikon perjantaina, mutta ne eivät juurikaan ole haitanneet olemistani kuin vain vähäisesti.
No... suoritin radan Nasun kanssa pariin kertaan, juokseminen ei aiheuta minulle supistuksia eikä tunnu pahalta

...paitsi näköjään jälkeenpäin. Radan suoritettuani nivuset ja erityisesti häpyliitoksen alue tuntui aivan hemmetin kipeältä.. vaapuin kuin ankka, enkä oikeastaan pystynyt kivutta liikuttamaan jalkojani... sama jatkui yöllä, kun yritin vaihtaa asentoa yön aikana...pitää varmaan pirauttaa neuvolaan ja kysellä vinkkejä, miten tästä hieman ikävästi liikkumista rajoittavasta vaivasta pääsisi vähän helpommalla. Googlettelin tietysti, mikä voisi auttaa ja vastaukseksi tuli, varsinaista hoitoa ei ole, liiku kivun sallimissa rajoissa... no entäpä jos kipu ei anna lupaa liikkua... :F No, pitää lepuuttaa kroppaa siis hieman.. aion kyllä viikonloppuna mennä pitkälle kävelylenkille ja retkelle taas koirien kanssa..muuten menee koko kevät ihan susille!

En suosittele liitoskipujen alkaessa kenellekään tekemään agilityn kaltaista liikuntasuoritusta näillä viikoilla :D itselläni menossa nyt 32+4... :D ei siitä hyvä seuraa. on vaan vaikeaa rauhoittua ja levätä, kun on niin tomera luonteeltaan.... :D

Babyshowerit ja viikonlopun kuulumisia

AIIVAN MIELETÖN VIIKONLOPPU TAAS TAKANA! <3

Olen niin superonnellinen, että minulla on näin ihania ystäviä ja näin paljon! :) Tällaista ei kyllä rahalla saa! <3

Lauantaina mieheni kanssa lähdimme siivouksen jälkeen ruokakauppaan. Kauppareissun jälkeen parkkipaikalla mieheni pyysi minua laittamaan huivin silmilleni, etten näkisi minne olemme matkalla. Olin taas kerran täysin hoomoilasena, mitä nyt tapahtuu! :)

Mieheni ajoi jonnekin ja matkalla ehti tulla jo huono olokin, kun auton kanssa kääntyiltiin kovasti. Onneksi ajo ei ollut kovin pitkä. Pohdin mielessäni, mitä ihmettä nyt tapahtuu ja missä olemme! Huivi silmillä mieheni alkoi taluttaa minua ulos autosta. Kuulin ovikellon soivan ja sitten kuului YLLÄTYS! :D Siellä olivat minua odottamassa Sini, Leena, Anna, Katja ja Minna sekä hänen miehensä! :) Mikä ihana yllätys taas kerran! :) Tarjolla oli masukakku, jonka taitava Minna oli leiponut! :) Lisäksi aivan mielettömän herkullisia suolaisia piiraita ala Anna ja Leena, salaattia sekä Katjan herkkujuustokakkua! <3 NAM! Kyllä kelpasi. Vaavin isikin sai jäädä syömään herkkuja! <3 Onhan hän osasyyllinen tähän tilanteeseen <3

Minusta otettiin pari masukuvaa ja babyshowereita ikuisti ystäväni mies :) Vauvamme sai mm. kirjan, tossukoita (aivan upeita käsikudottuja!!), helistinlelun ja torkkupeiton. Ihania muistamisia! :) Pääsemme miehemme kanssa myös valokuvaukseen!! Odotusaikamme taltioi ystäväni Milla Kouhia. Hän ottaa aivan mielettömiä kuvia ja on meidän perhettämme ja minua kuvannut aikaisemminkin! <3

Aivan mahtavaa! :)

Sunnuntaina oli myös aivan mahtava päivä! Patikoimme eräälle laavulle ja takaisin koirien kanssa. Oli ihanaa, että voimme pitää kaikkia vapaana nykyään metsäteilläkin, pojat tulevat niin hyvin juttuun :) leikkiä he eivät koskaan varmastikaan saa keskenään, mutta vapaana lönköttely onnistuu rennosti <3 Olen meistä ja kouluttamisestamme, sitkeydestämme ja koiristamme niin ylpeä! <3 Vauvalle tulee maailman rakastavin perhe ympärilleen, myös näiden karvanaamojen kautta!! Huvittavaa oli, että tarkoituksenamme oli grillailla laavulla makkarat, mutta mieheni oli unohtanut pakata tulentekovälineet mukaan! :D No, nyt tuli ulkoilutettua makkaratkin samalla! :) Oli upeaa, ilma oli mitä parhain, oli lämmintä, koirat nauttivat ja olimme ulkoilemassa reilu neljä tuntia! <3 Tälläiseen on ihanaa kasvattaa myös oma lapsi! En malta odottaakaan ensi kesään, kun pikkuinen jo kulkee mukana! <3 ...tästä tulikin mieleeni, että kantoliina tms. pitää hommata!! :)

ON KEVÄT!!

Koirat olivat ihan reporankoja, kun pääsimme kotiin! :) Ja minun nivuseni huusi hoosiannaa, sillä liitoskivut eivät oikein pitäneet jatkuvasta kävelystä :D Iltapäiväksi menimme mieheni kummitytön 5-vuotis synttäreille ja nautiskelimme sielläkin kakkua ja muita herkkuja, mm. VOILEIPÄKAKKUA! <3 NAM!

Nasu ja Nopo herkistelee <3

Sipu rötköttää peiton alla <3

Nyt alkoi raskausviikko 32! :) Laskettu aika lähenee!! Jännittää! Kohta alkaa mammaloma! :) Enää 12 työpäivää!!! :D

koira-arkea ja RV31

Kevät on täällä! :)

Aivan mahtavaa on käydä koirien kanssa kävelyllä! <3 Aurinko paistaa ja on valoisaa jo pitkään! Fyysinen vointi on mitä mainioin ja vauva masussa senkun kasvaa! :)

On hauskaa mennä neljän koiran kassa maha pystyssä.. Ihmiset nyt muutenkin katselevat ihmeissään meidän karavaania.. no, onneksi koiramme osaavat käyttäytyä ja kuuntelevat hyvin hihnassa ollessaan <3 Tänäänkin oltiin reippaalla 40min kävelylenkillä ja koirat saivat oikein nuuskutella kunnolla peltoa, jossa nautimme auringossa kävelystä! :) On upeaa, että jaksan vieläkin pitkiä 1,5h reippaita kävelylenkkejä. Mahakaan ei tunnu olevan tiellä lainkaan.. Ainoa miinus on, etteivät vaatteet enää mahdu, enkä tohdi ostaa uusia vain muutaman viikon tähden.. :D

Liitoskivut... ovat minulle uusi asia! Enpä kuvitellut viime viikolla lääkärin kysyessä, onko minulla sellaisia ollut, että ne tuntuisivat tältä! :D paikat ovat siis alkaneet venymään ja joustamaan yks kaks! :) Vaavi on ollut jo hyvän tovin pää alaspäin, sillä jo pian kolmatta viikkoa hän on rummuttanut tätä mammaa  hyvin tehokkaasti sekä kylkiluiden alle ja vatsalaukkuun! :) Työpäivän aikana vaavimme on aktiivisimmillaan ja mahani heiluu vinkeästi edestakaisin vaavin potkutellessa ja möyriessä ympäriinsä!

Siitä olen kovin tyytyväinen, että herään yöllä vain kerran vessaan ja että saan nukuttua hyvin edelleen! Vaavi nukkuu yöt todella hyvin.... ainakin vielä! :D Toivotaan, että tällainen rytmi jatkuisi meidän vauvan kohdalla myös syntymän jälkeen! :)

Mieheni oli ihana taas kerran! <3 Hän muisti minua kihlautumispäivänämme kukilla <3 aika mainiota! Ihana mieheni on kyllä ollut aivan super-rakastettava koko raskauden ajan! <3 Se on helpottanut minua hyväksymään tämän muodonmuutoksen ja ns.lainakehoni paremmin! :)

Nyt tämä mamma riipaisee ennakkotehtävän ylempään AMK-tutkintoon kasaan ja sen jälkeen lähtee sohvalle rentoutumaan! :)

ihana 25.2.2014

Mun mies oli ollut aivan superihana ja ostanut mulle kukkia ja  Marimekosta ihanan rannekorun! Se on Marimekon ailahdus <3 taidan olla ailahtelevainen :D

Kuva Marimekon sivuilta

Oli ihanaa, sillä olen potenut jostain syystä huonoa omaatuntoa, kun kroppani sokeritasapaino on sekaisin. Ajattelen kokoajan niitä kaikkia herkkuja, joita olen raskauden aikana syönyt, vaikka tyhmäähän se on syyttää itseään, kun omat hormonit jne. sen tekee. Toivotaan, että nämä pikku heilahdukset korjaatuvat ruokavaliolla!

Eilenkin kävin reippaalla tunnin lenkillä koirien kanssa! :) Onnea on nuo kolme täyspäistä amstaffia, joiden kanssa on mukavaa lenkkeillä! <3 Ja tietty pienen pieni Sipu-Sillirilli! <3

Ystäväni tiedusteli huolissaan eilen vointiani, se lämmitti niin paljon mieltä! <3 <3 Onneksi on noin ihania ystäviä! :)

Tänään olen toista päivää ruokavaliolla, onneksi tämäntyyppinen ruokavalio on tuttu ja toisaalta tälle sokerihiirelle tekee hyvää katkaista epäterveelliset tottumukset mm.suklaan ja muiden herkkujen osalta! :) Pakko se on myötää.... olen kamala sokeriaddikti ja tiukkaa tekee. :P

Mutta näillä herkuilla mennään:

Raskausajan diabetes

Eilen kävimme mieheni kanssa neuvolassa kuulemassa sokerirasitustestin tulokset. No, pari hieman koholla ollutta arvoa johtivat siihen, että joudun nyt vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, jotta sokerit saadaan kuntoon. Lisäksi mittailen kuusi päivää sokereitani. Uskoisin, että pieni heilahdus sokeriaineenvaihdunnassa korjautuu ihan vain ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä entisestään. Harmittaa... en saa syödä pääsiäisenä mämmiä tai suklaamunia tai vappuna munkkeja ja simaa.. :( plööööh.

No vauvan terveys ensisijassa ja se, että en kuitenkaan ehkä halua synnyttää hyvin isokokoista vauvaa :D auts. Joten mieluummin vielä sen kolme kuukautta jaksan tsempata, synnytyksen jälkeen sairaalaan toukokuun lopulle olen varannut jo Paula-vanukas 4-packin ja täytekakkua! :D sitten saa herkutella! :)

Eilen näistä tuloksista hieman harmistuneena lähdin mieheni kanssa reilu 1,5h lenkille koirien kanssa. Se teki hyvää!! :) Olo oli todella energinen ja hyvä. Tänään aion taas lenkkeillä! Taas kerran, onneksi on koiria, jotka myös osaltaan motivoivat liikkumaan myös pitkien työpäivien jälkeen! <3

Pitää neuvotella neuvolassa saisinko kuitenkin syödä pääsiäisenä mämmiä..... :D

Agilitytreeneissä

Kävimme eilen agilitytreeneissä Nasun ja Herra Noposen kanssa!

Olipa kyllä kerrassaan superia! :) Koissuset nauttivat täysin rinnoin, kun pääsi suorittamaan maailman kivointa lajia AGILITYÄ! :)
Nemo ja Sipu eivät osallistuneet, sillä Sipun jalka on vielä vähän kyseenalainen agilityn käytön kannalta, sillä Sipun liikkeet eivät ole vielä täysin puhtaat ja fysioterapeutin konsultaation vielä toipumiseen tarvitsee sekä luuston kuvaukset, että uskallan alkaa pikkutirriä agilityn saloihin opettamaan kunnolla! Nemo rakastaa myös agilityä, mutta tällä kertaa ei ollut Nemon vuoro osallistua.. Koirien terveys ja turvallisuus ennenkaikkea! :)

Riehakas Neiti Nasunen yllätti minut suunnattomalla innokkuudellaan ja jopa pienillä keskittymiskyvyn puutoksillaan, niin kivaa hänestä oli päästä aksaamaan! Positiivista oli se, että kun vartoilimme kentän laidalla omaa vuoroamme, paikkamakuutreeni odotteluun yhdistettynä, Nasu pysyi kuin tatti paikoillaan maahan-vihjesanan kuultuaan! <3 tokikin kävin välillä palkkaamassa, mutta ETTÄ OIKEIN AGILITYKENTÄN LAIDALLA!! <3 miten hienoa! Pitää varmaan alkaa varailemaan paikkaa sieltä KAUAN odotetusta TOKO-KOKEESTA!!! <3 iik!

Mieheni ja Herra Noponen suorittivat myös todella mallikkaasti tehtäviä! <3 Herra Noponen kehittyy kovaa vauhtia oikeaksi agilitymestariksi! :) Sitä touhua on oikein ilo katsella!

Minäkin pystyin ohjauksia mahani kanssa suorittamaan hyvin, tokikin hengästyin normaalia enemmän, mutta onneksi Nasu tajuaa tilanteen ja häntä pystyy ohjaamaan yllättävän kaukaa! :)

Onnea on fiksut ja kivat koiraset!

Nasu istuu penkillä

Herra Muumipeikko lötköttää sohvalla, pää tyynyllä!

RV 24+0

Masu kasvaa. Se on tiellä ja olo on kuin elefantilla. HUH!
Mielessä pyörii kovasti se, kuinka paljon olen raskauden aikana lihonut!! 10kg on tullut positiivisen testin stikkauksesta lisää! OIJOI!

Jouluna tuli mässäiltyä suklaata ja kakkuja, joita sukulaisten luona oli tarjolla ja tammikuun alussa vietettyjen kihlajaiskahvien aikana syötiin tietty hyvin. Töihin kun palasin, ruokavalio normalisoitui ja säännöllistyi. Aamupalaksi puuroa tai 2 ruisleipäpalaa tai maustamatonta rahkaa hedelmän kera, lounaaksi usein ruokaisa salaatti (ei mikään majoneesi- tai pastasalaatti), välipalaksi maustamaton rahka tai jugurtti ja hedelmä. Illalla syön lämpimän ruuan ja iltapalaksi maustamatonta jugurttia tai leipää pari palaa.

Eilen aloitin joogan uudelleen, sillä liikunnasta tulee älyttömän hyvä olo! Teen liikkeet rauhassa ja omien tuntemusten mukaan. Olo oli ihanan lämmin ja hyvä joogatuokion jälkeen! :) Mieheni treenaa P90X -treeniohjelmalla ja hikoilee meidän lattiat märäksi, aloin tehdä treeniohjelman mukaisia liikkeitä, joita pystyn! :D

Aion aloittaa juoksun ja P90X -treeniohjelman synnytyksen jälkeen. Viime kesänä laihduin kivasti n.7kg juoksun myötä, tai en oikeastaan laihtunut, vaan kiinteydyin. Olen hurahtanut lenkkeilyyn, enkä malta odottaa, että pääsen JUOKSEMAAN!! <3 Pitkät kävelylenkit eivät tuota samaa mielihyvää. Olen raskauden aikana käynyt noin 3-4 kertaa viikossa reilun tunnin mittaisia reippaita kävelylenkkejä ja välillä lenkit venyvät parituntisiksi. Onnea on koirat, jotka vaativat liikuntaa! :)

No, kyllä tämä olo tästä tasoittuu, vaikka maha kasvaa. Hölynpölyä on se fraasi, että "kyllä siinä 9kk tottuu ajatukseen, että keho muuttuu ja maha kasvaa"... no ei kyllä totu. Minun mielestä tämä valtava paisuminen tuntuu oudolle ja kaikki siihen liittyvä kömpelyys ja rajoitteet tulevat todella nopeasti. :) Viikot vierähtävät nopeasti.. 17.4. ALKAA MAMMALOMA! Toivottavasti pystyn olemaan ihan loppuun asti töissä! :)