Laskettuaika tuli ja meni

Noniin! Kuuluisa laskettu aika tuli ja meni! Eilen oli meillä laskettuaika ja sen vietimme mieheni kanssa puutarhassa puuhaillen.

Kun nurmikonleikkuukaan ei aiheuttanut mitään tuntemuksia, päätimme illansuussa ennen Suomen lätkäpeliä lähteä vielä veneilemään ja kalaan! Ilma oli illalla mitä parhain ja oli ihanaa uistella ja mato-onkia tyynellä järvellä! Koirat lepäilivät tällä kertaa kotona puuhakkaan päivän päätteeksi!

Saari, jossa pyörähdimme

Kalasta tultuamme supistukset alkoivat!!! Oli aivan ällikällä lyöty,  kun ne tulivat 8-10minuutin välein säännöllisesti ja kovenivat pikkuhiljaa noin kolmen tunnin ajan! molemmat ajateltiin, että onpa upeaa, laskettuna aikana pikkuneitimme alkaa syntymään! Söimme, katsoimme samalla Suomen peliä ja otimme supistuksia ylös.. ne olivat säännöllisiä ja kestoltaan n.40-80sekuntia! Ja kyllä, ne sattuivat! 

Upea ilta-auringonlasku <3

Valitettavasti supistukset kuitenkin loppuivat yhden puoli yhden aikaan ja menimme nukkumaan.. olin aika pettynyt, omituista! Kuka hemmetti nyt kipua haluaa niin paljon!?!  odottava äiti ja isä, kukapa muu! :D

No nyt odotellaan että supistukset lähtevät uudelleen käyntiin, koska ilmiselvästi ei mene enää kauaa neidin syntymään! ihanaa, pelottavaa ja jännittävää!! Tätä ollaan odotettu!

Pitää kerätä voimia siis tulevaan koitokseen!  kohta meitä on kolme ihmistä! <3

Omppupuukin kukkii! :)

3 päivää laskettuun aikaan

APUA!! Tänään kävin neuvolassa ja siellä todettiin, että neitimme on laskeutunut jo hyvin! ☺ viimeksi sf- mitta oli 35cm ja nyt  33cm!  Ihanaa!! 💖 pikkuneitimme on tuloillaan minä hetkenä hyvänsä!

Jännittää, innostuttaa, ahdistaa ja pelottaa, mutta samalla tiedän, että ihan varmasti kaikki sujuu hyvin! ☺ laadin itselleni sairaalaan mukaan pienen synnytystoivelistan,  sillä en usko, että synnytyksen käynnistyttyä muistan edes kaikkia asioita, joita ehkä on toiveissa!

Haluaisin kokeilla synnytystä jakkaralla, mikäli voimia on ponnistusvaiheessa vielä jäljellä! ☺ vaikeaa, kun ei yhtään tiedä miltä se tuntuu ja miten hommat etenee... Mieheni odottaa innolla tulevaa! 💖 en voisi kuvitellakaan, että selviäisin ilman häntä!

Tänään siis taas lenkille koiria uittamaan ja illalla saunaan! ☺ ja sitten vaan odotellaan!!! Huh!

Rv 39 ja muita mammalomakuulumisia

Odottavan aika on pitkä! Sitä se toden totta on! :) äitiyslomaan on mahtunut paljon ystävien tapaamista, lähinnä mammakavereiden, sillä näin synnytyksen lähestyessä on kiva kuulla niitä hyvin onnistuneita synnytyskertomuksia, eikä mitään kauhutarinoita! :) oli ihanaa myös äitienpäivänä saada aamiainen sänkyyn! 💖 kiitos ihanan mieheni! Äitienpäivänä kävimme myös piiitkän metsälenkin koirien kanssa! Jaksan aivan samalla tavalla edelleen kuin alkuraskaudessakin! Ihanaa sinänsä! 😊

Eilen kävin pääsykokeissa ylempään amk-tutkintoon! ☺ ne sujuivat todella hyvin, saapa nähdä kuinka käy! 13.6. saan tietää olenko tullut hyväksytyksi! Pidetään siis peukkuja! Viikonloppuna helteellä oli aivan ihanaa ottaa aurinkoa puutarhassa ja viettää aikaa tätini ja vauvamme tulevan vaarin kanssa! ☺ Vanhempani asuvat pian n.1000km päässä melkein,  joten oli ihanaa viettää aikaa ja nähdä pitkästä aikaa!

Tänään pestiin mattoja aikamoinen kasa mieheni kanssa.. Hän odottaa kuin kuuta nousevaa, että vauvamme syntyisi! 💖 mitään supistuksia ei kuitenkaan aiheudu yhtään mistään, joten pikkuneitimme (tämä varmistui viime viikon kokoarvio ultrassa 💕💕) ei ole ilmeisestikään vielä tulossa! 😂 kokoarviossa vauvamme painoksi arvioitiin 3356g 😊 tämä tieto helpotti oloani synnytyksen suhteen, ei ole siis tulossa mikään jättivauva, vaan siro pieni neitokainen! Ja lasketun ajan kokoarvio oli sekin alle neljä kiloa!💟

Vielä on viisi päivää laskettuun aikaan! Sairaalakassi on molemmille, minulle ja vauvalle valmiina ja koirienhoitajat hommattu! Nyt vain odotellaan turvonneiden jalkojen ja iilimatokoirien ja innokkaan, rakkaan tulevan isän kanssa synnytyksen alkamista! 💕

Pyöreät viikot ja aihetta juhlaan!

Humpsista!

Raskausviikko 30 pyörähti ihanissa merkeissä käyntiin! <3

Viikonloppuna äitini oli kylässä ja sain synnytysjännitystäni kontrolliin keskustelemalla hänen kanssaan! :) Oma syntymäni oli tapahtunut melko nopeasti. Äitini oli mennyt kahdeksalta sairaalaan ja kahdelta olin jo maailmassa kuulemma kaikkitietävä ilme kasvoillani! :D
Oli kyllä suuren suuri helpotus kuulla, että kaikki oli mennyt hyvin ja nopeasti! :)

Sunnuntaina tapasin pitkästä aikaa taas opiskelukavereitani ammattikorkean ajoilta! :) Yhtä lukuunottamatta, kaikilla oli lapsia jo ja oli kiva kuulla heidän synnytyskokemuksistaan! Yllättävän moni menee ILMAN EPIDURAALIA koko synnytyksen läpi! HUI! :D  Keskiviikkona on onneksi lääkäriaika, jossa voin varmasti keskustella hänen kanssaan kivunlievityksistä ja synnytyksen kulusta. Onneksi jännityksen terävin kärki on nyt jo jostain kumman syystä kadonnut!

Sitten koirien kuulumisia.
Lauantaina 15.3. oli Sipun 1v syntymäpäivä! :) Kumma kyllä, nyt kun en ole facebookissa onnittelujakaan ei sadellut :D Eilen maanantaina vietimme myös Nasun 6v synttäreitä! :) Tytöt saivat hampurilaiset (Sipu tosin 1/4 hampurilaisesta, sillä hamppari oli melkein koko koiran kokoinen) Ja kylläpä maistui! :) On ihanaa, että Nasu on pysynyt edelleen todella terveenä, mitä nyt iho välillä vaivaa. Nasulla on hieman atopiaan taipuva iho, joka reagoi herkästi mm. lämpötilojen vaihteluihin ja hankaukseen. Hieman jotain hiivantynkää on kanssa yrittänyt rikkoutuneeseen ihoon puskea, mutta se on onneksi lähtenyt nopeasti pois puhdistuksella ja hoidolla! Oli onni, ettei Nasulla tehty pentuja, sillä iho-ongelmat ovat TODELLA viheliäisiä ja kalliita omistajalle, vaikkei tutkittua allergiaa olekaan todettu, kyllä herkkä ihokin on todella suuri rasite aika ajoin!

Synttäritytöt ja hampparit



Nasu 6v odottaa lupaa!

Sipu 1v väijyy hampparipalaa!

Nasu hotkii!

Sipu mättää naama kurtussa!

Suosittelen tarkkaan amstaffin pentua ottavan harkitsevan mistä yhdistelmästä pentua ottaa, sillä erilaiset ihonhoitotuotteet ja eläinlääkärikäynnit tulehduksien ja muiden kutinoiden vuoksi tulee kalliiksi!!

Harmillista on, että kennelyskä vaivaa edelleen Sipua, mutta onneksi se on menossa jo parempaan päin, eikä pientä köhitytä enää muuta kuin innostuessa. Ainoa joka laumastamme ei ole sairastunut on Nemo!! Onneksi...ehkä onni onnettomuudessa, että Nemo on sen nyt juuri tähän saumaan välttänyt!

Synnytysjännitystä -jo nyt

Taas kerran katsoin odotukseen ja synnytykseen sekä vanhemmaksi tuloon liittyvää sarjaa Erilaiset äidit. Itkuhan se pääsi, kun äiti oli synnytyssalissa pungertamassa lasta ulos. En tiedä miksi se, että näen naisen synnyttävän, aiheuttaa minussa niin voimakkaan reaktion. Se tunne on vähän pelonsekaista jopa. JA ymmärrettäväähän tällainen reaktio on, tästä kun en voi rehellisyyden nimissä tietäväni yhtään mitään, vaikka neuvolasta ja ystäviltä olen tietoa saanut, kuinka asiat menee (normaalisti) :D

Se ehkä pelottaa eniten synnytyksessä, että olen muiden armoilla ja hyvin hyvin haavoittuvainen. Koen itseni vahvana ihmisenä, mutta uskoisin, että siinä tilanteessa kipujen keskellä olen todella haavoittuvainen ja pitää luottaa toisiin ihmisiin, että he osaavat sen mitä tekevät. Onneksi saan synnyttää yliopistollisessa sairaalassa, jossa on taitavaa ja ammattitaitoista väkeä. Ja kyllä, tiedän, että kyseessä on mitä luonnollisin tapahtuma ja, että muutkin äidit ovat siitä selvinneet ja sen tehneet.... jostain syystä se ei silti helpota minua yhtään... hui.

No, onneksi tämä asia ei ole jatkuvasti mielessä. Eilen vain tuli sellainen olo, josta keskustelimme mieheni kanssa, kun olkin tokaissut, että hemmetti miten mä uskallan tehdä tämän!! :D No, nyt on turha peruutella.. Onneksi tässä on vielä, toivottavasti 2,5kk laskettuun aikaan, joten varmasti opin suhtautumaan synnytysasiaankin hyvin :) Mieheni sanoi ihanasti, että muista, että hänkin on mukana ja lähellä ja kokemassa samaa asiaa, vaikkakin eri näkökulmasta. <3 ihanaa, kun on mies, joka on tukena ja turvana <3

Tätä mieltä Sipu oli hölmöstä reaktiostani ja säikähdyksestäni :D

"Lopeta jo toi töhöttäminen, me ei saada eläiminä ees mitään kivunlievitystä" :P