Laskettuaika tuli ja meni

Noniin! Kuuluisa laskettu aika tuli ja meni! Eilen oli meillä laskettuaika ja sen vietimme mieheni kanssa puutarhassa puuhaillen.

Kun nurmikonleikkuukaan ei aiheuttanut mitään tuntemuksia, päätimme illansuussa ennen Suomen lätkäpeliä lähteä vielä veneilemään ja kalaan! Ilma oli illalla mitä parhain ja oli ihanaa uistella ja mato-onkia tyynellä järvellä! Koirat lepäilivät tällä kertaa kotona puuhakkaan päivän päätteeksi!

Saari, jossa pyörähdimme

Kalasta tultuamme supistukset alkoivat!!! Oli aivan ällikällä lyöty,  kun ne tulivat 8-10minuutin välein säännöllisesti ja kovenivat pikkuhiljaa noin kolmen tunnin ajan! molemmat ajateltiin, että onpa upeaa, laskettuna aikana pikkuneitimme alkaa syntymään! Söimme, katsoimme samalla Suomen peliä ja otimme supistuksia ylös.. ne olivat säännöllisiä ja kestoltaan n.40-80sekuntia! Ja kyllä, ne sattuivat! 

Upea ilta-auringonlasku <3

Valitettavasti supistukset kuitenkin loppuivat yhden puoli yhden aikaan ja menimme nukkumaan.. olin aika pettynyt, omituista! Kuka hemmetti nyt kipua haluaa niin paljon!?!  odottava äiti ja isä, kukapa muu! :D

No nyt odotellaan että supistukset lähtevät uudelleen käyntiin, koska ilmiselvästi ei mene enää kauaa neidin syntymään! ihanaa, pelottavaa ja jännittävää!! Tätä ollaan odotettu!

Pitää kerätä voimia siis tulevaan koitokseen!  kohta meitä on kolme ihmistä! <3

Omppupuukin kukkii! :)

Neuvolakäyntiä

Oli mukavaa käydä neuvolassa taas! :)

Tällä kertaa käsittelyssä olivat mm. imetys, vauvan hoito ja arjen asiat. Mieheni oli mukana tietysti! :) Imetystä läpikäydessämme mieheni ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia! :) Terveydenhoitaja esitteli mm. rintapumppua, maidonkerääjää ja nännikumeja! :D kaikenmaailman härpäkkeitä siis imetykseen avuksi! :) Mieheni oli näistä härveleistä ihmeissään ja myös huvittunut :)

Maidonkerääjä kuulosti mielestäni hyvältä keksinnöltä! :) Itse ajattelin hankkia Ainun maidonkerääjän. 

 

Neuvolakäynnillä terveydenhoitaja kuunteli sydänäänet, jotka olivat hieman rauhoittuneet, vauvallamme syke on edelleen onneksi tasainen ja voimakas, syke oli n.140 :) Terveydenhoitaja tunnusteli vatsaani ja sitä, miten päin vauvamme siellä köllötteli. Oli hauska saada tietää tarkalleen mikä osa vauvaa missäkin sijaitsee. Viime neuvolakäynnistä asti vauvamme on ollut jo pää alaspäin, eli noin kuukauden päivät jo! :) Toivotaan, ettei hän käännähdä sieltä enää! :)

 

Eilen illalla tunsin vauvamme pepun punkevan vasempaa kylkeäni vasten! :) Hätyytin mieheni paikalle, se oli jotenkin ihana hetki, kun molemmat tunsimme ja tiesimme mikä osa vauvasta siellä muljaa! :)

 

Neuvolakäynnin jälkeen minulle heräsi ajatuksia vauva-arkeen liittyen. Minua jännittää ajatus siitä, miten selviydyn kaikesta: vauvan imetyksestä kahden-kolmen tunnin välein, siivouksesta, huushollauksesta, koirien kanssa lenkkeilystä, harrastamisesta ja aktivoimisesta (TÄMÄ ASIA ON MINULLE VARMAAN TÄRKEIN, sillä koirat eivät missään nimessä saa kärsiä siitä, että elämäämme tulee uusia asioita opeteltavaksi!!). Uskon kyllä, että selviän, enkä ole ajatellutkaan mahdollisuudesta, että voisi edes olla jotain asiaa, jonka kokisin ylitsepääsemättömäksi. Vaikka mieheni on tuki ja turva, mietin silti koituuko vauvan syntymästä hankausta suhteellemme ja osaanko rentoutua ja nauttia vauvan kanssa olemisesta, ettei jatkuvasti päässäni pyöri asioita, jotka ovat hoitamatta. Toivoisin vain niin kovasti, että arki pyörisi normaalisti ja hyvin, vaikka saammekin perheenlisäystä.

 

Kyllä kaikki varmasti järjestyy ja arki alkaa pyörimään mukavasti, pitää vain luottaa ja uskoa omaan äitiyteen ja meihin perheenä! :)