On ihanaa huomata, että työntekoonkin on tullut uusia piirteitä raskauden myötä :) Vaavi ilmoittelee itsestään joka päivä vahvistuvien ja hyvin määrätietoisten potkujen myötä! Mä pidän, siis rakastan työtäni ja sen haasteita, rakastan tehdä työtä mun masun kanssa <3 Vauva on aktiivisimmillaan kun olen töissä :) hän osallistuu kovasti työntekoon! Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja siellä oli puhetta Kelan tuista ja äitiysloman pituuksista. Ne on tietty nyt mielessä, sillä isikin haluaa todella aktiivisesti olla mukana vauvan arjessa ja hoidossa. Herää mietteitä, kuinkakohan kauan sitä tulee olemaan pois työelämästä, joka on minulle ollut kuitenkin erittäin tärkeässä osassa. Olen ollut aina hyvin uraorientoitunut :)
Pakko varmaan myöntää, vaikken ole lapsia ikinä aikaisemmin halunnutkaan, että kun sitä löytää juuri sen oikean ihmisen, ajattelutapa muuttuu täysin. <3 Olen kyllä nyt onnellisimmillani, kaikki on ihanassa balanssissa. Luin ystäväni vastasyntyneen pikkuprinsessan kuulumisia ja mulla meinaa tulla itku, kun ajattelenkin sitä mieletöntä fiilistä, kun meidän oma pikkuinen syntyy tähän maailmaan! :)
Illalla meidän vaavi on ujopiimä, eikä suostu edes isille potkiskelemaan :D se on hassua! Isiä se tietty vähän harmittaa, ettei hän vielä tunne pienoikaisen liikkeitä, mutta vatsan läpi ne silti näkyvät ja aina iltaisin katsellaankin mahan heilumista ja nytkähtelyä! :)
Oon täynnä rakkautta!! <3 odotusaika on tosi ihanaa aikaa, mä voin hyvin ja jotenkin tietyt ja ne parhaimmat ystävät ovat lähentyneet kovasti odotuksen aikana <3 TE tiedätte keitä olette ja kiitos, kun olette meidän elämässä ja kiinnostuneita meidän kuulumisista! :) Samoin meidän molempien vanhemmat, täti ja isovanhemmat, korvaamattomat ihmiset <3
Toivottavasti olen yksi heistä sillä on niin ihana nähdä miten sä kukoistat ja oot tärkee! Ja vauvastanne tulee kans meille tärkee!Harmittaa vaan ettei voi nähdä sua joka päivö niinku aikoinaan ;)
VastaaPoista